Ajatuksia pormestarikävelyllä 8 IV 2017: Helsingin elinvoima, historia ja matkailu

Finlandia-talon edusta täyttyi kävelijöistä, kun lauantaina hieman tuulisessa säässä aloitimme Kekkonen ja politiikka -kävelyn. Matkassa mukana oli toimittaja Maarit Tyrkkö, UKK:n viimeisten valtavuosien elämäkertakirjuri. Muisteltiin 1970-luvua ja pohdittiin Helsingin erityispiirteitä. Monet niistä liittyivät historiallisesti kunnan ja valtion suhteeseen. Tänään valtio on edemmän taustalla. Nyt puhutaan kunnista ja elinkeinopolitiikasta.

Jo nyt tiedetään, että soten siirtyessä maakunnille kuntien keskeisimpiä tehtäviä ovat sivistys- ja koulutus, kuntien elinvoima, muut lähipalvelut ja asuinviihtyisyys. Uusi elinvoimapolitiikka on enemmän kuin perinteinen elinkeinopolitiikka. Kuntien elinvoima tarkoittaa lisää työpaikkoja ja asukkaita sekä enemmän yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Avaisanat ovat viihtyminen ja tulevaisuudenusko.

Tilastot osoittavat, että Suomen väkiluku kasvaa vain maahanmuuton seurauksena. Suomalaisten keskuudessa syntyvyys ja kuolleisuus ovat olleet jo vuosia yhtä suurta. Suuri haaste on edelleen eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen. Helsingissä huomiota vievät nuorten miesten syrjäytymisvaara, pitkäaikaistyöttömyys ja yhteiskunnallinen vastakkainasettelu.

Kun viime vaalikauden suurkuntahankkeesta on luovuttu, voivat suuret ja pienemmät kunnat keskittyä kuntalähtöiseen kehittämistyöhön. Jokaisessa kunnassa on vahvuutensa, jotka pitää löytää ja hyödyntää, mieluiten kestävällä tavalla. Helsingissä voidaan panostaa siihen, mikä kaupungissa on perinteisesti vahvaa: koulutukseen, kulttuuriin (laajasti ymmärrettynä) ja uudenlaiseen elinkeinopolitiikkaan ja matkailuun. Helsingin vahvuuksia ovat myös turvallinen elinympäristö ja toimivat julkiset hyvinvointipalvelut.

Toivon, että uusi valtuusto panostaa elinvoimastrategiaan. Siihen kootaan ajatuksia siitä, millä keinoilla saadaan kotikunnasta vetovoimainen paikka asua, elää, yrittää ja houkutella myös matkailijoita ja investointeja. Kaiken perustana on myönteinen ja tulevaisuuteen katsova suhtautuminen, joka koskee myös maahanmuuttoa. Onnistuneella kotouttamisella voimme saada heistä aktiivisia kuntalaisia ja työntekijöitä. Helsinki voisi olla edelläkävijä kokonaisvaltaiselle maahanmuuttokeskustelulle.

Helsinki kiinnostaa myös turisteja. Jokainen, joka joutuu työkseen tai vapaa-ajalla selittämään Suomea, kohtaa saman lähtökohdan. Maamme on muille kiinnostava menneisyyden yhteyksiensä vuoksi. Helsinkiä tulisi voida selittää kronologisesti eli historian avulla. Kulttuurissa voimalinjaa voisi hakea Euroopan jakolinjasta itään ja länteen. Helsingissä ne ovat läsnä, samoin kuin luonto ja neljä vuodenaikaa. Helsingin tarinaa voisi rakentaa monesta kerrostumasta. Rikas kulttuuriosaaminen ja pitkä sivistyshistoria mahdollistavat sen.

Matkailukuvastoa ei voi luoda ilman, että otetaan kantaa myös Suomen pääkaupungin imagolliseen merkitykseen. Helsingin markkinoinnilla on pitkä historia; kaupunkia on myyty ”Pohjolan valkeana kaupunkina”, ”Itämeren tyttärenä” ja ”eurooppalaisena kulttuurikaupunkina”. Viime vuosina Helsinkiä on kehitetty nykyaikaisena tapahtumakaupunkina, pikku-Berliininä.

Helsingin kansainvälisestä markkinoinnista vastaavat monet eri hallintokunnat, joukossa elinkeinoyksikkö, Greater Helsinki Promotion ja kaupungin matkailu- ja kongressikeskus. Kongressipaikkakuntana Helsinki on pärjännyt kokoonsa nähden hyvin. Helsinki kiinnostaa, ja muun muassa aasialaisten turistien määrä on jatkuvasti nousussa. Silti, verrattuna eräisiin muihin lähialueiden suurkaupunkeihin (Kööpenhamina, Tukholma, Göteborg) ovat matkailuun käytettävät resurssit merkittävästi pienemmät. Se vaikuttaa kansainväliseen näkyvyyteen.

Kilpailu matkailijoista kasvaa Itämerellä.  On syytä pikimmiten pohtia mihin toimiin kaupunki aikoo ryhtyä Helsinki-brändin kirkastamiseksi ja kansainvälisen markkinoinnin resurssien tehostamiseksi.

Ehdotankin

  • elinvoimapolitikan laatimista Helsingille
  • maahanmuuttajajärjestöt mukaan laatimaan vetovoimastrategiaa
  • Team Helsinki -verkoston perustamista vetämään matkailun kehittämiseen uusia toimijoita, kuten museo- kulttuurisektori sekä luontojärjestöt
  • historian entistä parempaa tuotteistamista
  • suomalaisen ja helsinkiläisen osaamisen esiin nostamista netissä ja matkailumarkkinoinnissa
  • kaupunginosapohjaisen matkailukohteiden inventoimista