Blogi

Pormestarikävelyllä Kalliossa 1 IV 2015: ajatuksia työstä ja yrittämisestä kaupungissa

Kallio Helsingissä on työn ja teollisuuden sekä tuotannon ja työväenliikkeen kaupunginosa. Alueella näkyy hyvin työn luonteen muutos viimeisen sadan vuoden aikana. Teollisuuden tilalle ovat tulleet toimistot, innovaatiotilat ja start-up -yrittäjät. Uudenlaisia kahviloita ja ravintoloita nousee ja osa kivijalkakaupoista näyttää kukoistava. Mikroyrittäjyys on 2010-luvun työtä.

Kaikki hyvin, siis?

Huomisen työ on yhä enemmän yrittämistä kaikkialla Suomessa. Helsingissä palvelualojen osuus työpaikoista on jo 85 %. Valtaosa on mikroyrityksiä, jotka työllistävät alle viisi henkilöä. Vaikka tämän uusiyrittäjyyden taustalta löytyy rutkasti luovuutta, tarvitaan edelleen asenteiden muutosta. Verotuksen on oltava riskinottoa palkitsevaa. Uusia yrittäjiä tulee rohkaista vaihdoksiin, kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Muutamista mikroyrityksistä on kasvanut menestystarinoita. Silti edelleen tarvitaan julkisen sektorin läsnäoloa: innovaatiokannustimia ja apua tuotekehitystyöhön. Yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä sosiaaliturvaa on parannettava. Siirtymä palkkatyön ja yrittäjyyden välillä on tehtävä helpommaksi. Kaupungintalon on helpotettava itse tekemiseen perustuvaa yrittäjyyttä. Kioskikahvilat ja munkinpaistajat tekevät tosityötä jo tänään.

Sote-muutokset avaavat kaupungille mahdollisuuden vahvistaa elinkeinopoliittista rooliaan. On tärkeää, että kaupungilla ja yrityksillä on luonteva yhteys. Menestyessään yritykset tuottavat työtä, palveluja ja verotuloja. Ne vastaavat innovaatioista ja uudistavat kaupunkikulttuuria. Helsingin tulee edistää yritystoimintaa yrittäjäystävällisellä elinkeinopolitiikalla.

Moni meistä haluaa toteuttaa unelmansa eli perustaa kahvilan tai ravintolan, avata liikkeen tai tuottaa asiantuntijuuteen tai tietämykseen perustuvaa osaamista. Suomalainen ruoka, design, muotisuunnittelu ja vaikkapa puutyön taidot kaipaavat kansainvälistä tuotteistamista. Helsinkiin on perustettu lukuisia uusia, yhden hengen matkailu-, palvelu- ja hyvinvointiyrityksiä. Usein taustalla ovat maahanmuuttajataustaiset yrittäjät.

Yliopistot ja korkeakoulut ovat avainasemassa uusien yrittäjäosaajien kouluttajana. Yritykselle on tärkeää perustamisvaiheessa, että tuote- ja palvelutarjonta valmistuisi nopeasti, jotta ensimmäisiä asiakkaita voidaan houkutella. Aloittavalle yritykselle tarvitsee liiketoimintasuunnitelman sekä tietoa markkinoista. Uuden kehittäminen vaatii aina rahoitusta, ja yrittäjätiimillä ei aina ole itsellään laittaa riittävää määrää henkilökohtaista omaisuuttaan peliin.

Pohdittavaksi

  • On saatava valtuustokauden mittainen elinkeinopoliittinen ohjelma, jonka valmisteluun osallistuvat myös mikro- ja pienyrittäjien edustajat
  • On luotava yhteistyöverkosto, jonka puitteissa kaupunki, yrittäjät ja poliittiset päättäjät voivat käydä vuoropuhelua
  • Kaavoituksen kautta tulee tarjota tiloja erityyppisten elinkeinojen harjoittamiseen. Kivijalkatiloilla on edelleen kysyntää myös keskusta-alueen ulkopuolella
  • Olisi pohdittava mahdollisuutta aikaansaada pienyrittäjälle suunnattu starttirahasto, josta kaupunki vastaisi yhdessä korkeakoulujen sekä yrittäjäjärjestöjen kanssa.

Ajatuksia pormestarikävelyllä 25 III 2017: Malmista 2020-luvun urbaanin Helsingin sydän!

Malmille suuntautuneen, kolmannen pormestarikävelyn aikana nousi jälleen esiin se, kuinka monin erilaisin katsein tätä Suomen merkittävintä lentokenttää voi katsoa. Helsingin suurten puolueiden eli kokoomuksen, vihreiden ja SDP:n ehdokkaille se on joutomaata, jota kelpaa vain täyttää: asunnoilla, asfaltilla ja 25 000 asukkaalla.

Lähdin Malmille, koska kansalaisitta on tullut runsaasti kenttää puoltavia kannanottoja ja pyyntöjä tehdä ”jotain” asian hyväksi. Meille, jotka olemme avoimesti ja jo pitkään asettuneet puolustamaan sekä asumista että lentotoimintojen säilyttämistä, katsomme Malmia tietenkin monenlaisten mahdollisuuksien kenttänä. Sillä on symbolisestikin historia, joka liittää yhteen itsenäisen Suomen tarinan ja lentotoiminnan. Sen rakennuskanta on saanut laajaa eurooppalaista huomiota. Itselleni Malmi tarjoaa mahdollisuuden yhdistää sekä lentotoimintaan liittyvää monitahoinen osaamista ja yritysosaamista.

Pormestarikävelylle osallistui noin 40 uteliasta ja kiinnostunutta, erinomainen otos Malmin ystävistä. Saimme teho-opastuksen alueelle ja sen rakennuksiin Malmin kentän ystävien kärkivaikuttajilta. Kaikkiaan ystäviä lienee Suomessa ainakin 56 067 ja Helsingissä vähintään 13 197. Näin monta henkilö allekirjoitti Lex Malmi –kansalaisaloitteen ja helsinkiläinen aiemman kuntalaisaloitteen, jolla vaadittiin Helsinki-Malmin lentoaseman säilyttämistä ilmailukäytössä.

Myöhemmin iltapäivällä osallistuin Kruununhaassa vaalipaneeliin, jossa ärhäkkä edustaja yleisöstä nousi puolustamaan lentotoimintojen säilyttämistä, tai ”city-kenttää”. Ilmailu ja koneet ovat muuttumassa, robottikoneet sekä sähköinen ja miehittämätön ilmailu ovat jo todellisuutta. Ilmatieyhteys keskelle suurkaupunkia on elävää todellisuutta muualla ja Suomen pääkaupungissa se olisi korvaamattoman tärkeä etu.

Valtio on edelleen asianosainen. Pääministeri Sipilä on ollut aloitteellinen ja eduskunnassa on vahvaa myönteistä ilmapiiriä Malmin säilyttämiseen.  Mutta Malmin lentoasema ja Helsingin asuntopolitiikka liittyvät vahvasti yhteen.  Malmille on yleiskaavan mukaan tulossa 25 000 ihmisen asuinalue. Kuulun siihen joukkoon, jonka mukaan Malmin lentoaseman alueelle sopivat tulevaisuudessa asuminen, ilmailutoiminta ja virkistyskäyttö. Useita hyviä ja toteuttamiskelpoisia suunnitelmia on olemassa.

Miten Helsingissä voi toteuttaa hyvää asuntopolitiikkaa? Kestävää kaupunkikehitystä on se, ettei kaupunginosia ja asuinalueita päästetä liikaa eriarvoistumaan. Malmi voisi tarjota uudenlaista, tiiviimpää asumisen yhteisöllisyyttä muun muassa yhdistämällä erilaisia asumismuotoja.

Malmilla voidaan toteuttaa suomalaisten arvostamaa luonnonläheinen asumista. Viher- ja kulttuuriperintöalueet ja puistot ovat henkireikiä, joiden monimuotoisuutta on lisättävä vähentämisen sijaan. Esimerkiksi Helsinkiin kuuluvat kaikkien helsinkiläisten käytössä oleva Keskuspuisto ja muut viheralueet.

Malmin kentän laidalla seistessä vanha ajatus palasi mieleen: pääkaupunkiseudun kaupunkien tulisi pystyä entistä paremmin yhdistämään maa-, kaavoitus- ja asuntopolitiikkaansa sekä yhdessä parantamaan joukkoliikennettä. Keskustan on ollut myötävaikuttamassa siihen, että Raidejokeri helpottaa osaltaan kohtuuhintaisten asuntojen pulaa Helsingissä ja muuallakin pääkaupunkiseudulla. Tavoitteena tulee olla uusia palveluita ja uutta elinkeinotoimintaa.

Malmi ei ole uhka vaan mahdollisuus kehittää 2000-luvun uusi urbaani sydän Helsingille. Alueen tulevan suunnittelun avulla voidaan vahvistaa helsinkiläisten identiteettiä, ylpeyttä ja kotiseututunnetta.  Alueen monet menneisyyskerrostumat ovat vahvasti läsnä tuottamassa uudenlaisia kerrostumia asuin- ja virkistystarpeisiin.

(Lähde: http://timohyvnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234158-avoin-kirje-jan-vapaavuorelle-malmin-lentoaseman-ystavilta)

Ajatuksia pormestarikävelyllä 18 III 2017 turvallinen kaupunki ja hyvä elämä

Ulkomaiset kaupunkitutkijakollegani ihastelevat Helsingissä yhtä asiaa: kaduilla on turvallista kävellä! He seuraavat pieniä koululaisia liikkumassa keskustassa yksin – ajatus olisi mahdoton useimmissa pääkaupungeissa. He ihmettelevät yksin kadulla liikkuvien vanhojen ihmisten määrää. Sana ”safe city” vilahtaa usein kollegojeni puheessa, kun he määrittelevät Helsingin ominaisuuksia. Tutkijatuttava ovat haltioituneita siitä, miten paljon kaupungissa on vihreää ja meri leimaa maisemaa. He kehuvat maailman parasta hanavettä, joka tulee Päijänteeltä.

Turvallisuus ja terveellisyys ovat meille itsestään selviä kaupunkikulttuurin osia. Helsingissä ei ole aidattuja eliittialueita. Esikaupunkivyöhykkeelle ei ole syntynyt slummeja, eikä yhden etnisen tai kielellisen ryhmän dominoimia ”kiinakaupunginosia”. Sellaisia tapaa maailman metropoleissa. Suunnittelun periaatteet ovat jo 1960-luvulta lähtien korostaneet turvallisuutta, terveellisyyttä ja tasa-arvoa.

Kaupunkitilan tulee vastaisuudessakin tarjota mahdollisuuksia hyvään elämään koko kaupungissa. Kun sote-uudistus toteutuu, eivät kaupungit jää toimettomiksi. Yhä jää jäljelle koko joukko asioita, joita kaupunki voi tehdä terveyden, turvallisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi. Kunnalla on vastuu palveluiden järjestämisestä ja kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Kunnan tehtävänä on luoda terveen elämän edellytyksiä ja aktivoida kuntalaisia.. Tähän velvoittaa terveydenhuoltolaki.

Terveys on noussut politiikan asialistalle, ja esimerkiksi Sipilän hallitusohjelmassa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen painoalueita ovat liikkumisen, terveellisten elämäntapojen, ravintotottumusten ja kuntalaisten oman vastuunoton edistäminen. On selvää, että eduskunnan toimintamahdollisuudet ovat rajallisia. Vastuutta ottavat kunta ja kansalaisjärjestöt sekä tietenkin kansalaiset itse. Hallitusohjelma toteaakin hövelisti, että ”hyviä käytänteitä ja toimintamalleja toteutetaan yhteistyössä järjestöjen kanssa”.

Koska emme elä pakkoyhteiskunnassa, jossa ihmiset pakotetaan liikkumaan säännöllisin väliajoin, on kunnalla oltava keinoja piilovaikuttamiseen. Meillä Helsingissä kaupungin strategiaohjelman 2013–2016 yhtenä pääkohtana oli ”hyvinvoiva helsinkiläinen”. Tavoitteina olivat muun muassa helsinkiläisten hyvinvoinnin ja terveyden paraneminen ja terveyserojen kaventuminen sekä terveyttä edistävän liikunnan lisääminen ja liikkumattomuuden väheneminen.

Helsingissä on laadittu erillisiä ohjelmia, jotka koskevat savutonta Helsinkiä, vastuullista alkoholinkäyttöä ja lihavuuden ehkäisemistä. Ohjelmat ovat tarpeellisia, mutta ne notkeuttavat vain harvoin jo olemassa olevia käytänteitä. Siksi tulevaisuudessa erityinen panostus on tehtävä lapsiin ja nuoriin, ja luotava sellaisien kaupunki, joka edistää myös epäsuoraan terveyttä. Tarvitaan yhteistyötä eri virastojen välille esim. päivähoidon, nuorisotoimen ja opetusviraston kanssa. ”Koko kylä” on saatava vastuuseen, ja lasten hyvinvointi asetettava etusijalle.

Voitaisiinko resursseja kohdennetaan uudella tavalla? Ehdotan pohdittavaksi

  • Jokaisen hallinnonalan on arvioitava päätöstensä vaikutuksia kuntalaisten terveyteen ja hyvinvointiin
  • Terveys ja hyvinvointi läpäisemään kaikkea poliittista päätöksentekoa
  • Elin- ja asuinympäristö tulee suunnitella niin, että se tukea turvallisuutta, terveyttä ja tasa-arvoa
  • Kiinnitettävä erityistä huomiota lasten leikkipaikkojen, päiväkotien ja koulujen pihojen suunnitteluun
  • Ympäristön elinkelpoisuuden vahvistaminen edellyttää yhteistyötä yli rajojen, myös tutkimustiedon hyväksikäyttöä
  • Kuntalaisten ennaltaehkäisevää itsehoitoa ja omahoitoa sekä palveluneuvontaa ja palveluohjausta on vahvistettava

 

  • Erityistä tukea syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitsevilla alueilla tiivistetään perhetyön ja neuvolatoiminnan välillä ja kotikäyntejä lisäämällä

 

Lauran blogit

I Pormestarikävely 11 III 2017 – teemana kaupungin turvallisuus ja toimiva arki

Ensimmäistä pormestarikävelyä, joka alkoi kello 12 Aleksis Kiven patsaalta Rautatientorilta, suosi taivaan heleys ja auringonpaiste. Aamulla levisi tieto siitä, että torille oli odotettavissa mielenosoituksia. Päätin: oman osakuntani Kansallisteatterin eteen 1930-luvulla pystyttämä patsas kuuluu jokaiselle suomalaisille. Se on kunnianosoitus suomen kieltä ja kulttuuria kohtaan!

Seitsemää veljestä on tapana lukea kertomuksena suomalaisuuden perusmyyteistä. Kiven tarina herroja vastaan kapinoivista nuorukaista on tuntunut jotenkin kotoisalta ja omalta. Kapinalla on onnellinen loppu: sivistyksen avulla veljet löytävät paikkansa yhteiskunnassa.

Maaliskuussa 2017 torilla ei ole herroja ja rahvasta, vaan eri leirissä olevia vihaisia nuoria miehiä. Puheyhteys heidän välillään on olematon. Tämä vastakkainasettelu on surettanut minua ja mietin usein, mitä Kivi mahtaisi ajatella.  Turvaudun veljeksistä Aapoon, joka edustaa sovinnollisuutta ja järkiperäisyyttä, ja siteeraan kävelyllä hänen kommenttejaan. Niissä kiteytyy suomalainen linja:

  • Käykäämme lakiin ja oikeuteen, vaan ei omankäden työhön.
  • Voikaat hyvin, ja tervetuloa pirttiimme aina! (Taula-Matille)
  • Malta mieles, mies, ja älä riehu.

Kävelyllä keskusteltiin vilkkaasti monista teemoista, mutta kärkeen nousi todellinen turvallisuus ja kaupunkilaisten kokema turvattomuuden tunne. Todettiin, että turvallisuuden tunne syntyy pienistä asioista, kuten sanoista, keskustelun tunnelmasta ja yleisestä ilmapiiristä. Päästiin yhteisymmärrykseen, että pienet asiat ratkaisevat.  Rautatientorin kaltainen avoin julkinen tila pitää edelleen olla kaikille avointa. Samaa koskee Helsingin muita katuja, toreja, puistoja ja yhteisiä julkisia tiloja. Kaupungissa kunnioitetaan sanan- ja kokoontumisenvapautta, mutta korostetaan myös eriävän mielipiteen kestämistä.

Sanojen ja ilmapiirin ohella voi turvallista tilaa tuottaa hyvällä kaupunkisuunnittelulla.  Palveluiden tulee olla lähellä ja liikkumisen helppoa.  Kaupunginosien ja alueiden turvallisuuden lisäämisessä kannattaa kuunnella asukkaita – he osaavat ja tuntevat ”nurkkansa” ja ovat valmiita yhteistyössä kaupungin kanssa rakentamaan turvallisuutta yhdessä.

Tämmöistä politiikkaa haluan olla edistämässä!